Muotiluomuksilla on ollut heikot mahdollisuudet saada tekijänoikeussuojaa. Tämä on mahdollistanut laajamittaisen kopioinnin ja siten edesauttanut ns. pikamuoti-ilmiötä, joka vahingoittaa ympäristöä, ihmisoikeuksia ja kulttuurisia arvoja. Heidi Härkösen tuore oikeustieteellinen väitöstutkimus toteaa tekijänoikeuden olevan yksi niistä useista juridisista keinoista, joilla voidaan edistää muodin kestävää kehitystä.
Globaali muoti- ja tekstiiliteollisuus on ollut pitkään kriisissä. Ala on yksi maailman suurimmista saastuttajista, ja muoti on jo pitkään paininut myös ihmisoikeuksiin ja kulttuurisiin arvoihin liittyvien haasteiden kanssa. Lisäksi muoti on tekijänoikeudellisesti erittäin haastavassa asemassa, sillä se perustuu yhtäaikaisesti sekä omaperäisyyteen että osittaiseen samanlaisuuteen, innovointiin ja imitointiin, esteettiseen arvoon ja funktionaalisiin käyttötarkoituksiin. Oikeustieteellinen tutkimus muodista on kuitenkin aiemmin ollut hyvin harvalukuista.
OTM, varatuomari Heidi Härkösen ajankohtainen väitöstutkimus tarkastelee kriittisesti modernia muotiteollisuutta oikeustieteen näkökulmasta. Tutkimus toteaa, että muodin tekijänoikeussuojalla on yhteys alan kestävään kehitykseen.
– Vahva tekijänoikeussuoja vaikeuttaa kopiointia oikeudellisesti. Kopioinnin hillitseminen on tärkeää, sillä kopioinnin vaikutukset kestävälle kehitykselle ovat pääosin negatiivisia, Heidi Härkönen toteaa.
Pikamuotikopiointi kuriin
Kopiointi on erityisen haitallista silloin, kun kopioita massatuotetaan teollisesti heikkolaatuisista materiaaleista huonoissa tuotanto-olosuhteissa. Esimerkkinä tästä on globaali halpavaateteollisuus, ns. pikamuoti, joka nojaa vahvasti jäljittelyyn. Pikamuotiteollisuus valmistaa nopealla tahdilla ja suurella volyymilla edullisia versioita esimerkiksi huippusuunnittelijoiden, luksusmuotitalojen ja suosittujen indie-brändien luomuksista tarjoten näitä kuluttajille huomattavan halpaan hintaan.
Pikamuodista aiheutunut trendien hypernopea kiertokulku ja vaatteiden alati halpenevat hinnat ovat johtaneet vaatteiden ylikulutukseen sekä brändien kasvaviin paineisiin pitää kuluttajahinnat alhaisena. Tämä puolestaan näkyy huonolaatuisina vaatteina, heikkoina – jopa hengenvaarallisina – tuotanto-olosuhteina sekä vaatteiden ylituotantona.
Muotiluomusten tekijänoikeussuoja on jo vuosikymmeniä ollut varsin epäselvä tekijänoikeuskysymys. Heidi Härkösen tutkimus osoittaa, kuinka vaatteiden ja asusteiden ei ole ollut helppoa saada tekijänoikeussuojaa. Se, että tekijänoikeusjärjestelmä on pitkään katsonut muotikopiointia läpi sormien, on puolestaan ollut omiaan edesauttamaan jäljittelyyn nojaavan pikamuotiteollisuuden syntyä ja vakiintumista osaksi länsimaisen kuluttajan elämää.
– Pikamuotikopiointia voidaan kuitenkin vaikeuttaa tekijänoikeuden avulla. Kun omaperäinen muotiluomus saa tekijänoikeussuojaa, ei halpavaateteollisuus voi huoletta valmistaa kopioita kyseisestä luomuksesta. Kopioinnin juridisella vaikeuttamisella olisi hidastava vaikutus trendien kiertokulkuun, Härkönen arvioi.
Muotiteollisuuden kriisi vaatii oikeudellisia ratkaisuja nopeasti
Härkönen on analysoinut tutkimuksessaan muun muassa EU-tuomioistuimen viimeaikaisen oikeuskäytännön merkitystä muodille. EU:n tekijänoikeuskehitys näyttääkin lupaavalta muodin kestävän kehityksen kannalta: tätä nykyä jäsenvaltioiden on annettava muotiluomuksille tekijänoikeussuojaa samoin edellytyksin kuin muiden taiteenlajien teoksille. Tekijänoikeudellisia kehityskohteita on silti edelleen olemassa.
– Esimerkiksi muodin parissa ilmenevään, kulttuuriseksi omimiseksi (cultural appropriation) luonnehdittavaan kopiointiin ei ole vielä löytynyt oikeudellista ratkaisua. Muodin kulttuurisen kestävyyden parantamiseksi myös tällaista kopiointia tulisi hillitä, Härkönen sanoo.
Tekijänoikeus on yksi niistä useista juridisista instrumenteista, joiden avulla on mahdollista ohjata muotia kohti kestävää kehitystä. Härkösen mukaan se ei kuitenkaan ole ainoa, saati vahvin oikeudellinen keino kestävän kehityksen toteuttamiseksi.
– Tarvitaan myös esimerkiksi vero-oikeudellista, markkinointioikeudellista, ympäristöoikeudellista ja työoikeudellista säätelyä sekä ankaraa yritysvastuulainsäädäntöä, Härkönen toteaa.
Härkösen tutkimustulokset ovat hyödynnettävissä muoti- ja tekstiilialaa koskevan lainsäädännön kehittämisessä sekä pohdittaessa ratkaisuja alan kestämättömän nykytilan korjaamiseksi.
Tietoa väitöstilaisuudesta
OTM Heidi Härkösen akateeminen väitöskirja ”Fashion and Copyright: Protection as a Tool to Foster Sustainable Development” tarkastetaan Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa perjantaina 10.9.2021 klo 12.00 Lapin yliopiston luentosalissa 19 (ns. Eelin-sali, Lapin yliopiston päärakennus, A-siipi, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi).
Vastaväittäjinä toimivat professori Katja Weckström Itä-Suomen yliopistosta ja professori Eleonora Rosati Tukholman yliopistosta. Kustoksena toimii professori Rosa Maria Ballardini Lapin yliopistosta. Väitöstilaisuus on englanninkielinen.
Tilaisuutta voi seurata verkossa: https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland/
Tietoa väittelijästä
Heidi Härkönen valmistui oikeustieteen maisteriksi Lapin yliopistosta vuonna 2013. Valmistumisensa jälkeen hän on työstänyt väitöskirjaa Lapin yliopistolla sekä työskennellyt juristina konsultointiyrityksessä, käräjänotaarina Hyvinkään käräjäoikeudessa, tutkijana Hanken School of Economicsilla sekä vierailevana tutkijana Aalto-yliopistossa. Härkönen on myös suorittanut asianajajatutkinnon, ja hänelle on myönnetty varatuomarin arvonimi. Nykyisen hän työskentelee erikoistutkijana Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Ennen oikeustieteen pariin ajautumista Härkönen opiskeli Lapin yliopistossa vaatesuunnittelua, ja nykyään hän valmistaa lähes kaikki vaatteensa itse slow fashion -filosofiaa noudattaen.
Lapin yliopisto
