Yhteiskunnallisessa keskustelussa aiheet jakavat mielipiteitä, mutta eräästä asiasta Suomessa ollaan lähes yksimielisiä: sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmämme vaatii uudistamista. Sote-kulut ovat iso osa valtion budjetista, eivätkä kulut ainakaan laske tulevaisuudessa – pikemminkin päinvastoin. Väestö ikääntyy ja koronasta aiheutuvasta todellisesta hoitovelasta voimme esittää vasta arvioita. Samalla odotamme parempaa pääsyä palveluihin ja jopa entistä paremmalla laadulla.https://www.youtube.com/embed/vKBFsYvmqco
Sote-uudistus on valtava, monimutkainen järjestelmätason kehityshanke. Samalla se on mahdollisuus tarkastella myös yhteiskuntamme terveydenhuollon lähtökohtia. Mikä on terveydenhuoltomme tavoite? Milloin terveydenhuoltomme on onnistunutta? Terveydenhuollon suunnittelussa tavoitteena tulee olla mahdollisimman terve ihminen, eli hoidolla saavutetut tavoitteet.
Ikävä kyllä useammin kuin terveydenhuollon todellisista vaikutuksista, puhumme siitä vain kulueränä. Budjetti on tärkeä asia terveydenhuoltoa suunniteltaessa, mutta yksikkökulujen sijaan meidän tulisi katsoa kokonaisuutta. Yksilölle terveyden arvoa on mahdotonta mitata rahassa. Yksittäisen ihmisen terveyden arvo yhteiskunnalle sen sijaan on mitattavissa. Pelkkien sote-kulujen sijaan meidän tulisi tarkastella kokonaisuutta – sekä kustannuksia että potilaan toimintakykyä.
Erinomaista hoitoa, mutta hoitopolut vaativat viilausta
Havainnollistetaan asiaa esimerkillä: ihminen liukastuu, satuttaa jalkansa ja menee näyttämään sitä terveyskeskuslääkärille. Hän saa lähetteen erikoissairaanhoitoon revenneen eturistisiteen vuoksi. Ortopedi tutkii jalan ja edessä on polvileikkaus. Leikkausta seuraa neljä ja puoli kuukautta sairaslomaa, jonka kustannuksia maksavat potilaan työnantaja ja KELA. Leikkauksen jälkeen hoito jatkuu KELAn kustantamana kuntoutuksena ja lopuksi hänet ohjataan vielä ortopedin kontrollikäynnille.
Tämä kaikki maksaa yhteensä noin 17 000 euroa. Iso osa kuluista syntyy odottamisesta: ensin terveyskeskuslääkäriltä erikoislääkärille, sieltä leikkaukseen ja kuntoutukseen. Pelkästään leikkaukseen pääsyä voi joutua odottamaan useampia kuukausia. Vaikka jokainen terveydenhuollon ammattilainen tekee osuutensa hyvin, järjestelmä kokonaisuudessaan pidentää sairaspoissaoloja ja lisää hoidettavissa olevien vammojen tai sairauksien kustannuksia. Mitä pidempi sairasloma, sitä enemmän yhteiskunnalta jää myös saamatta veroja ja työnantaja menettää tuloja. Epäsuorat kustannukset voivat siten nousta merkittäviksi.
Konkreettiset askeleet vaikuttavuuteen
Sen sijaan, että katsomme potilaan hoitoketjua pistemäisinä yksittäisinä askelina, meidän tulee tarkastella koko hoitopolkua. Pelkkien hoito- ja lääkekulujen sijaan meidän on arvioitava kokonaisuutta, jossa isossa roolissa on myös yksilön toimintakyky ja mahdollisuus osallistua yhteiskunnan toimintaan.
Sote-uudistus tarjoaa mahdollisuuden kokonaisuuden kehittämiseksi vaikuttavuusperustaisempaan suuntaan. Kumpi tulee todellisuudessa kalliimmaksi: edullisempi hoito, jolla emme saavuta parasta mahdollista lopputulosta, vai kalliimpi hoito, jonka avulla potilas kuntoutuu ja pääsee takaisin arkeen ja työelämään?
Vaikuttavuusperustaisuuteen siirtyminen on matka, jolla on otettava konkreettisia askelia kohti parempaa. Ensimmäiseksi kysymme potilaalta, hyötyikö hän saamastaan hoidosta. Toiseksi rakennetaan kansalliset laaturekisterit, jotka kokoavat tietoa annetusta hoidosta ja hoidon vaikutuksista vaikuttavuuden tueksi. Kolmanneksi, kerätyn tiedon avulla seuraamme annetun hoidon laatua ja vaikuttavuutta. Neljänneksi, hyödynnämme vaikuttavuustietoa tekemällä terveydenhuollossa konkreettisia muutoksia. Uudet toimintamallit on järkevintä pilotoida ensin alueellisina kokeiluina ja laajentaa tämän jälkeen kansallisiksi toimintamalleiksi.
Tärkein näistä askelista on kuitenkin ensimmäinen vaihe, eli kysymys siitä, miten hoito vaikutti potilaaseen. Hallinnollisten asioiden keskellä terveydenhuollon lähtökohtana tulee aina olla potilas ja hänen kokemansa hyöty saamastaan hoidosta. Sote-uudistus onkin poikkeuksellinen mahdollisuus rakentaa aidosti ihmislähtöistä ja vaikuttavuusperustaista terveydenhuoltoa. Hyötyjä on yhteiskunta, mutta ennen kaikkea potilas.
Lähteet:
Kapiainen S. et al. Terveyden- ja sosiaalihuollon yksikkökustannukset Suomessa vuonna 2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2014;28.
